Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen
ja illan tullen saapui päälle vuorenharjanteen
niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan
siel läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien
sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen
ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi
siel cowboy-joukko ratsastaa ja laulu hurja soi

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää
vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää
he karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa
mut ponnistukset turhaa on, he eivät kiinni saa

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

Ja taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa:
"Hei, sä cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa
tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan
kun kerran päättyy elon tie ja saavut Manalaan."

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan
aaveet taivahan
aaveet taivahan!