Meri laulua kantaa
kohti kaukaista rantaa
johon aallokko vaipuu

Jäljet hiekassa hohtaa
ja ne rannalle johtaa
sinne vienyt on kaipuu

Ilta aavoille päilyy
usko oottavan häilyy
ei näy saapuvan laivaa

Päivä mailleen siirtyy
hahmo yöhön vain piirtyy
suru suunnaton vaivaa

Meren pauhaavan äänen
yksin rannalle jäänen
itku haikea hukkuu

Kajo aamun on harmaa
nyt on ainakin varmaa
rakas aalloissa nukkuu

Enää saavu hän ei