Ruosteinen maisema, minua tuijottaa
Hengitän pihalla, pilaantunutta ilmaa
Joka paikka paskassa on yltä päältä
pakko päästä nopeasti pois täältä
vaihtaa, maisemaa

Minä olen mainio, ylivertainen
Vuosikerta viiniä, kuorrutus kermainen
Siksi usein mietinkin että miksi
En saa koskaan yhtään hyvää aikaiseksi
Puhetta, vain puhetta

Aivojeni sopukoissa asustaa
jotain joka saa minut muistamaan
En voi olla se mikä tahdon olla
turhaan tässä kai on mitään suunnitella
Joka paikka paskassa on yltä päältä
pakko päästä nopeasti pois täältä
Puhetta, vain puhetta

Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia
Aivojeni sopukoissa asuu ikuinen melankolia