Heräs aamulla eilisillan hepenissään
vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto
se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:
sun murheet on kohta enää muisto

Ja silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään

Aamu on lämmin, tutuntuntuinen
se kantaa mua kuin lastaan
kun jaksan mä tästä kotiini kävelen
ja jossain sä tulet mua vastaan

Silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa

Nouse ja paa
huuliisi punaa

Nousisit vaan nyt
vähän näyttää siltä

Sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään
sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään