Maantietä mittaillut kylliksi oon
Huutanut kaipuutain näin kuutamoon
Saanut kuin palkaksi mun matkoiltain
Suurta surua sydämeen vain

Tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon
Mutta tuo tie kovin kivinen on
Nyt kotiin valmis jo oon palaamaan
Kerro pystytkö mut kohtaamaan

Voitko sä tyttöni taas sytyttää
Pienen kynttilän sun ikkunaan
Jättäisit siihen sen näyttämään
Vielä luoksesi tulla mä saan

Korkeaa taivasta katsellessain
Olet sä aina mun aatoksissain
Sylisi sinun on niin lämpöinen
Sitä koskaan kai unohda en