Ken on loimuissa talvisen yön
ja tähtein tuikkivain
ken on hohteessa tunturien
ja loistees kuutamon
ken on kesässä lempeän tuulen
ja virtain välkkyväin
elon polkua kulkea saanut
tään kauniin karun maan

Revontulten maa
sinne kaiho saa
missä millonkin kuljen
sua en unhoita
revontulten maa
sua kaipaan ain
missä milloinkin kuljen
sua en unhoita

Siel on lempeni leimunnut kerran
ja rakkaus syömmessäin
siellä silmäsi loisti kuin tähdet
ja punaa poskillas
siellä sylihin sulkea sain
sun loistees kuutamon
vaikka tunturien taa tiesi vei
rakkaimman ystäväin

Revontulten maa
sinne kaiho saa
missä millonkin kuljen
sua en unhoita
revontulten maa
sua kaipaan ain
missä milloinkin kuljen
sua en unhoita