Aa...
Pime¤ polku,
Rantasauna,
Elokuu.
Maa on kostee ja kuistin laudat liukkaita.
S¤ et oo muistanut, miten v¤h¤n n¤kee ilman s¤hkövaloja,
Ja milt¤ tuntuu kuulla humina omissa korvissa.

Istutaan kuistilla,
S¤ meet uimaan, ja muut ei tuu.
M¤rk¤ hein¤ on outoa sun jalkapohjissa.
S¤ kahlaat varovasti viile¤¤n veteen.
On yö, vain heikko valonkajo taivaalla
Vastarannan puolella.

Niin hiljaista,
Niin hiljaista....

Ja kun aika on pys¤htynyt t¤h¤n,
S¤ siin¤ seisot,ja juuri silloin
Alkaa sataa ihan hiljaa,
Alkaa sataa ihan v¤h¤n.

On kaikki vaiti, ei mik¤¤n liiku,
Vain pisarat j¤rven pintaan sun ymp¤rill¤,
Tuhat pisaraa sun ymp¤rill¤.
Mik¤ helin¤!
Sun ymp¤rill¤,
Tuhat pisaraa sun ymp¤rill¤.
Jokin l¤ikkyy yli sun sis¤ll¤.

Aa...

Ja j¤lkilöylyss¤ yksin lyhdyn valossa,
Kun tulen ¤¤ni haaleessa kiukaassa vaimenee,
S¤ kuulet ulkoa: sade on ohi,
Silloin s¤ itket pitk¤st¤ aikaa
Ja kun s¤ itket,
S¤ et tied¤, mist¤ se tulee.
Mist¤ itku tulee?

Koko el¤m¤ vois olla hiljainen, h¤m¤r¤ elokuu.
Koko el¤m¤ vois olla kosteaa hein¤¤ sun jaloissa.
Koko el¤m¤ vois olla pime¤, lempe¤ elokuu,
Viile¤ vesi ja pisarat veden pinnassa.

Koko el¤m¤ vois olla hiljainen, h¤m¤r¤ elokuu.
Koko el¤m¤ vois olla kosteaa hein¤¤ sun jaloissa.
Koko el¤m¤ vois olla pime¤, lempe¤ elokuu,
Viile¤ vesi ja pisarat veden pinnassa.

Koko el¤m¤ vois olla hiljainen, h¤m¤r¤ elokuu.
Aa...