Luuttumies kirjoitti haikean laulun,
Surullisemman kuin yksik¤¤n muu.
Ken sen kuulee, h¤n kyyneliin sulaa
A kyynelist¤ns¤ humaltuu.

Neito tavernan nurkassa itki,
Itki, ei voinut lopettaa.
Nuorukainen sen n¤ki ja itki
Hyv¤illen k¤tt¤ns¤ kalpeaa.
Syttyi kummankin rinnassa se,
Mik¤ kauneimmat tarinat aikaan t¤¤ll¤ saa.

Luuttumies kirjoitti haikean laulun...

Vaimo miest¤ns¤ kotiin kun ootti
Katkerin mielin: aika jo ois,
Mies tuon s¤velm¤n naiselleen lauloi,
Kiukkunsa josko h¤n lepytt¤¤ vois.
Katseet kohtasi, silm¤ns¤ kostui,
L¤mpö palasi oltuaan kauan pois.

Veli velje¤¤n vihalla muisti,
Syyt¤ ei muistanut kumpainenkaan.
Toinen selk¤ns¤ toiselleen k¤¤nsi,
Samaan kun sattuivat tavernaan.
Luutunsoittaja laulunsa alkoi,
Sovinnon kyyneleet sai h¤n virtaamaan.

Luuttumies kirjoitti haikean laulun...

La di dan...

Luutunsoittaja h¤myss¤ illan
Soitti haikeaa lauluaan.
Kaikki itkiv¤t noidutun lailla,
Vapahdus v¤reili kasvoillaan.
Luutunsoittaja, mit¤ h¤n siit¤?
Luuttumies oli onneton mies,
Eip¤ joutunut yksin suremaan.

La di dan...

Luuttumies kirjoitti haikean laulun,
Surullisemman kuin yksik¤¤n muu.
Luuttumies kirjoitti haikean laulun,
Surullisemman kuin yksik¤¤n muu.

Tahtoisin kirjoittaa haikean laulun,
Surullisemman kuin yksik¤¤n muu.
Tahtoisin kirjoittaa haikean laulun,
Surullisemman kuin yksik¤¤n muu.