Ne puhuu koko yön,
On juuri tavanneet.
Ne puhuu kaiken aina lapsuudesta asti.
Ne puhuu siit¤, miten riparilla kiusattiin,
Ja miten vaikeeta on uskoo puolueisiin,
Ja miten piti tulla arkkitehdiksi,
Mut ihan ok et se ei mennyt niin.

Kun ne on puhuneet,
Ne hymyilee.
Ne v¤h¤n toisiansa paijaa ja haukottelee,
Ja ei mee kauan, kun toinen siihen nukahtaa
Sohvalle vaatteet p¤¤ll¤, on jo valoisaa,
Mutta se toinen yh¤ istuu ja valvoo,
Istuu ja valvoo ja tuijottaa.

Silloin se tulee,
Se tunne, joka vaivaa,
Se, josta ei p¤¤se irti repim¤ll¤k¤¤n,
Se, joka parhainakin hetkin¤ hiipii
Sun kannoilla kuin varas,
J¤¤ nurkan taakse h¤m¤r¤¤n.
Se hyökk¤¤,
Se v¤¤nt¤¤,
Se puree ja syö,
Se j¤¤ syd¤meen sattumaan:

Me ollaan t¤¤ll¤ yksin, yksin, yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤ yksin, yksin,
Ja toista et voi riitt¤v¤n l¤helle p¤¤st¤
Koskaan.

On jotkut l¤hekk¤in
A toiset sis¤kk¤in.
Jotkut ei puhu vaan vet¤¤ vaikka turpaan.
On toiset itkua t¤ynn¤ tai pelkoa
Ja toiset kesken¤¤n vain hyvi¤ kavereita,
Toiset taas janoaa hellyytt¤ niin,
Ett¤ ne ostaa sit¤ rahalla tai valheilla.

On kaikki sanottu,
Kaikkia halattu,
Runoja luettu ja parempia kirjoitettu.
Ei löydy mit¤¤n, mit¤ ei ois jo koeteltu,
Ja sit¤ miettii kivan p¤iv¤n j¤lkeen:
T¤¤ on just hyv¤ n¤in,
T¤¤ on voitettu.
T¤¤ on just hyv¤ n¤in,
T¤¤ on hyv¤ n¤in.

Silloin se tulee,
Se tunne joka vaivaa,
Se, joka naurun saa kurkkuun juuttumaan,
Se, mit¤ s¤ikkyy vaikka tanssin pyörteiss¤kin,
S¤ikkyy ja vahtii, et mik¤ mun onkaan.
Se hyökk¤¤,
Se s¤rkee,
Se pirstoo ja lyö.
Se j¤¤ mieleesi raapimaan:

Me ollaan t¤¤ll¤ yksin, yksin, yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤ yksin, yksin, yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤ yksin, yksin, yksin.
Aa.

Quis me quoque procreavit,
Quis me miserum formavit
Ut vagarer usque quaque
In aeternum sub hoc divo?
Domum alii nunc eunt,
Petunt rursus suam sedem.
Mihi domus in deserto,
Deserto!
(Tuomo pekkanen: kalevala latina)

Me ollaan t¤¤ll¤ yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤ yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤ yksin.
Me ollaan t¤¤ll¤
Yksin, yksin, yksin, yksin.
Ja toista et voi riitt¤v¤n l¤helle p¤¤st¤
Koskaan.